Messukylän Työväenyhdistys perustettiin 1902

Toiminta

 Messukylän Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriateos on nimeltään Tiilipruukilta kansalaisten kanavaksi. FM Sepppo Tuovisen kirjoittama teos alkaa katsauksella Messukylän historiaan, nimistöön ja elinkeinorakenteeseen sekä jatkuu Suomen, Tampereen ja Messukylän työväenliikkeen syntymisellä. Yhdistys perustettiin maaliskuun 14. päivänä 1902 Yli-Huikkaan talossa.

Yhdistyksessä osallistuttiin innolla Forssan puoluekokouksen valmisteluihin ohjelmatekstejä tutkien. ”Punainen viiva” vedettiin eduskuntavaaleissa 1907. Hyvin mielenkiintoinen ja ehkä omaa aikaansa kuvaava on yhdistyksen jäsenen, mylläri Penna Paunun lyhyt elämäntarina. Hän vaikutti kansanedustajana useita kausia vuosien 1907-20 välisenä aikana.

Teoksessa on pitkin matkaa monia pienimuotoisia vaikuttajien elämäntarinoita. Tekstissä on lisäksi runsaasti ja värikkäästi hyödynnetty henkilöhaastatteluja. Työväentalo, iltamatoiminta, osuustoiminta ja yhdistyksen sisäinen kehitys sekä vähäinen vaikutus Messukylän kunnalliselämässä kuvaillaan eloisasti. Hyvin laaja ja perusteellinen käsittely vuosien 1917-18 dramaattisista tapahtumista yhdistyksen näkökulmasta tempaa kyllä lukijan mukaansa.

Yhdistystoiminta alkoi uudelleen tammikuussa 1919. Mielenkiintoista on havaita, että jo viisi vuotta sisällissodasta, vuoden 1923 kunnallisvaaleissa, kunnanvaltuustoon tuli sosialidemokraateille ehdoton enemmistö.

Lapuanliikkeen painostuksessa työväenyhdistys joutui talonsa osalta 1930-luvun alussa erikoiseen tilanteeseen. Talon tontin omisti porvarillinen ampumayhdistys, joka vei vuokrakiistan niin tiukoille, että yhdistyksen oli purettava talonsa tontilta perustuksiaan myöten.

Vasta vuonna 1936 yhdistys sai talolleen hankituksi nykyisen tontin, ja vihkiäisjuhliin päästiin syyskuussa 1939. Pian talosta tuli reserviläisten kokoontumispaikka, mistä miehet lähtivät sinne jonnekin.

Vaikka teoksen näkökulma on Messukylän työväenyhdistyksessä, siitä saa selkeän kuvan myös laajemmin kunnan ja osin Tampereen seudun sekä maankin kehityksestä. Messukylän itsenäisen kunnan taival loppui sotien jälkeen 1947, kun se liitettiin Tampereeseen.

Sosialidemokraattien kiistoissa 1950-luvulla Tampere oli eräs voimakeskittymä. Teos antaa Messukylän näkökulmasta mielenkiintoista lisävalaistusta väliotsikon kuvaamaan aiheeseen ”Tamperelaiset puoluehajaannuksen pyörteissä”.

Viimeinen tekstikokonaisuus on nasevan kattavasti otsikoitu: ”Yhteiskunnallisesta radikalismista koivistolaiseen Suomeen”. Sitähän nämä viime vuosikymmenet ovat merkinneet.

Tero Tuomisto,
historiantutkija, Helsinki